Nyt täytyy palata nykyhetkestä hieman taaksepäin, jotta voisimme taas uudelleen palata nykyhetkeen. Kelataan siis aikaan, jolloin erostani on kulunut 2 kuukautta (eli tästä hetkestä muutamia kuukausia taaksepäin). On lauantai.
Päivällä tapahtunutta: Menen käymään perusasioilla lähikaupassa ja pihalle tupakalle pysähdyttyäni silmääni osuu komea mies, siis oikeasti komea. Mies, joka näyttää mieheltä. Hän on ystävänsä kanssa harrastamassa samaa pahetta kuin minä ja sivusilmällä aurinkolasieni suojasta bongailen tuota miestä. Hän katsoo minuun ja jotenkin outo tunne valtaa minut. Olen samaan aikaan nolostunut, kiihottunut, ihastunut ja valloittunut hänen olemuksestaan. Menen hämilleni ja painun autoon ja kotiin.
Illalla tapahtunutta: Lähden ystäväni kanssa baariin, niinkuin melkein joka viikonloppu. Emme mene etsimään miehiä, vaan pitämään hauskaa ja tanssimaan. Rakastan baareissa tanssimista. Kello käy ja tulee kaksi, puoli kolme.. Sitten näen päivällä tapaamani miehen baarissa. Hän kävelee minua kohti ja esitän kuin en olisi tunnistanutkaan, eihän hänessä olekaan mitään tunnistettavaa. Hän tulee kuitenkin juttusilleni ihanan itsevarmasti, tarjoaa juomat ja esittää kliseisen "meille vai teille"-kysymyksen (näistä iskurepliikeistä täytyy tehdä myöhemmin ihan oma postaus!) ja päädymme hänen luo. Ilta on ihana. Luulin, että entinen poikaystäväni on hyvä sängyssä, mutta tämä mies on jotain aivan uskomatonta! On kalun kokoa ja on taitoa käyttää ja on huomaavainen, eikä se tunnu pelkältä seksiltä. Ah..
Seuraavana päivänä tapahtunutta: Hän haluaa välttämättä puhelinnumeroni, josta en pistä pahakseni lainkaan. Lähden kotiin ja saan illalla viestin, jossa hän pyytää minua leffaan. Menemme leffaan ja voitte vain kuvitella mitkä ampiaiset pyörivät vatsassani, koska en tosiaan ole elämässäni ennen treffeillä käynyt. Hengissä selvittiin ja olin todella ihastunut jo. Puhuimme, suutelimme ja olimme lähekkäin kuin olisimme aina tunteneet. Tästä seurasi sitä, että aloimme viettää päiviä, iltoja ja öitä yhdessä ja tunsin pikkuhiljaa ettei tämä ole vain laastarisuhde, vaan tämä on jotain enemmän. Olin oikeasti rakastunut. Kunnes se kuuluisa viina vei miestä mennessään.
Herra täydellisestä paljastui yltiömustasukkainen viinaa juotuaan. Meinasi aloittaa turpakeikan nähdessään minut juttelevan miespuoliselle ystävälleni. Sanoin silloin että tämän suhteen kannattaa loppua ennen kuin alkaakaan kunnolla. Samana iltana menin erään miespuolisen ystäväni kyydillä baarista kotiin ja jäimme pitämään autoon pikkukivaa käsin ja suutelemaan, että tällainen biatchi tätä kirjoittaa.
No, mies pyyteli seuraavana aamuna anteeksi, mutta olin tiukka, en kaipaa sairaalloisen mustasukkaista ihmistä elämääni, joka oli minua nimittänyt lutkaksi edellisenä iltana (ja ottaen huomioon sen, että minulla oli hänen lisäkseen ollut tasan yksi seksikumppani, entinen mieheni)
Miksi kerron teille tämän puuduttavan tarinan kyseisestä miehestä? Vastaus on yksinkertainen, en ole tietyllä tavalla päässyt vieläkään hänestä yli. Hän kuuluu menneisyyteen, nykyisyyteen ja luultavasti myös tulevaisuuteen. Kun hän lähettää viestin yöllä, olen jo menossa hänen kanssaan ja jos hän ei lähetä, niin minä olen se joka lähettää tai soittaa hyvän panon ja tämän ihmisen vuoksi. Hän on ajatuksissani selvinpäinkin, melkein päivittäin. Yhtään kyyneltä en ole hänen vuokseen vuodattanut, mutta minun täytyy myöntää että ikävöin häntä. Luulin saaneeni tarpeekseni siinä vaiheessa kun hän yritti iskeä ystävääni minun ollessa poissa, mutta ei. Jokin tuossa vain on, josta en tahdo päästää irti. Annan siis yhden neuvon: älkää hyvät ihmiset koskaan ihastuko ihmiseen, jonka avulla ajattelitte päästä entisestä suhteesta yli sillä silloin tarvitsette uuden laastarisuhteen.
Ja tosiaan, postaukset eivät ole kaikki näin kuolettavan tylsiä, mutta oli pakko esitellä Herra Jokin, koska voi olla että hänestä tulette vielä kuulemaan..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti